21.4.19

J. S. Meresmaa: Kutoja

(Tusina, Art House)


Meresmaa liikuskelee tuttuun tapaansa historiallisessa Suomessa, johon hän sitten ripottelee joukkoon yliluonnollisia elementtejä. Tällä kertaa tapahtumapaikaksi on valikoitunut kutomo ja päähenkilöksi hieman kankea keskustelunavaus siitä, kuinka ihmiset vihaavat aluksi kaikkea uutta ja ihmeellistä, oli se sitten kone, joka vie heidän työnsä, tai ihminen, joka ei ole kuin he. Ja vie heidän työnsä.

Novelli ei ole pitkähkö. Arviolta 3000 sanaa? Ja ikävä kyllä tämä idea on sellainen, että se olisi kaivannut hieman pidemmän tekstin. Kaikki aika käytetään päähenkilön silmien takana. Emme itse asiassa edes opi, mikä hän on, ennen kuin vasta novellin lopussa. Suurin osa ajasta lukijan ainoana tehtävänä on oikeastaan sympatiseerata sitä, kuinka vaikeaa päähenkilöllä on, kun muut työkaverit kiusaavat, eivätkä ymmärrä. Lopussa sitten aletaan jo hiipiä kohti kostofantasian rajaa. Tai ainakin liikuskellaan samassa puistossa sen kanssa.

Ja ei siinä mitään. Novelli saa olla lyhyt ja on toki ymmärrettävää, että kun kirjoittaa novelliantologiaan, tekstille on pakostakin pituusrajoituksia. Mutta siinä tapauksessa kirjoittajan tehtävä olisi valita kuvastonsa ja juonensa siten, että tekstin pituus tukee molempia. Tässä tekstiä maustetaan siistillä idealla siitä, että päähenkilö voisi olla aivan jotain muuta kuin perusihminen. Ja sitten sillä voitaisiin esitellä sitä, että ennakkoluuloja on ja että on ihmisiä, joiden ensimmäinen reaktio on vihata. Siistiä, mutta saman tarinan olisi voinut kertoa ilman spefielementtiä. Nyt novellilla ei ole aikaa keskittyä spefielementtiin ollenkaan. Paitsi ihan lopussa, jossa siitä yhtäkkiä tuleekin koko juonen keskiö ilman, että sitä oltaisiin pohjustettu millään tavalla. Se, että päähenkilö ei ole oikeastaan ihminen, tukee novellin sanomaa. Kaikki muu spefistinen, joka novellissa tapahtuu, ei taas liity sen sanomaan millään tavalla. Se on vain rymistelyä.

Pidän todella paljon novellin fiiliksestä ja sen kuvastosta. Meresmaan kieli on kaunista ja vanhahtavaa tavalla, johon harva muu suomalainen kirjoittaja kykenee. Mutta juonellisesti tämä on yksi hänen tylsimpiä novellejaan.

***

Hyvää:
  • kielellinen taituruus
  • tapahtumapaikka
  • keskeinen sanoma

Huonoa:
  • ahdas
  • spefielementtien mitäänsanomattomuus
  • lopulla hyvin vähän tekemistä muun novellin kanssa

***

Äänestänkö vaiko En?
En.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti