Laura Luotola: Kelmien kuningas ja nuori kapinallinen

(Tarinoita Aavetaajuudelta -äänikirjat)

Luotolan novelli kuljettaa meidät mitä erikoisimpaan maailmaan, jossa liskot ja ihmiset asuttavat samoja saaria ja jossa kaikkea värittää syvä eksotiikan leima. Luotola on selvästi nähnyt paljon vaivaa maailmansa eteen ja monesti tuntuu, että tuon kyseisen maailman olisi tarkoitus olla novellin päähenkilö sen varsinaisen päähenkilön sijaan.

Novelli on myös hyvin raskas sanastoltaan. Luotola ei ole pelännyt keksiä uudissanoja milloin millekin asialla, eikä novellista pysty lukemaan paria kappaletta pidempään ennen kuin lukijan on pakko pysähtyä pohtimaan, että mikäköhän tuokin asia on. Toisaalta tämä tuo novellin maailmaan syvyyttä. Useimmat sanat pystyy päättelemään asiayhteydestä, eikä tällaisten uudissanojen käyttö eroa merkittävästi esimerkiksi siitä, että novelli sijoittuisi vaikkapa Intiaan ja kirjoittaja käyttäisi paljon intialaisia termejä. Se ehdottomasti auttaa novellin eksotiikkaa. Toisaalta, se tekee novellista raskaslukuisen ja myöskin tuossa aiemmin esittämässäni esimerkissä uusien sanojen kuvailuun todennäköisesti kulutettaisiin edes hieman aikaa.

Henkilökohtaisesti täytyy myöntää, että pidin näistä uudissanoista, mutta olen aivan varma, että myös aivan päinvastaista koulukuntaa löytyy.

Mutta kun puhumme kielestä ja sanoista, joudun kritisoimaan novellin nimistöä. Päähenkilön oikea nimi on esimerkiksi Yakun, mutta se lyhennetään heti alussa muotoon Jani. Tarinassa on myös henkilö nimeltä Varas, joka on varas, mutta tuota hänen nimeään ei taivuteta, kuten sanaa varas. Sen on tarkoitus olla kuin vahingossa samanlainen kuin sana varas. Ehkä tämä on kirjoittajan yritys olla humoristinen. Eikä edes aleta puhua naisesta nimeltä NK. Nämä nimet eivät toimi. Jos novellin miljöö on tarkoituksellisen outo ja eksoottinen, minkä ihmeen takia päähenkilölle täytyy antaa suomalaisen pojan nimi? Etenkin, jos novelli on kirjoitettu tietoisesti suomalaiselle yleisölle? Novellin nimistö on lähes kauttaaltaan hirveässä ristiriidassa novellin miljöön kanssa, ja ne nimet ovat vieläpä sellaisia, että sen on pakko olla tietoinen valinta. En vain voi käsittää, mikä tämän päätöksen taustalla on ollut.

Juoni oli mielestäni ihan vetävä. Maailma auttaa tässä tapauksessa todella paljon, mutta jo ihan itsessäänkin juoni oli tapahtumavetoinen, menevä ja täynnä toimintaa. Toisaalta, ehkä tuota toimintaa oli jopa aavistus liikaa, koska novelli tuntui heittelehtivän yhdestä suuresta kohtauksesta toiseen. Päähenkilöstä oli vaikea saada otetta, koska hän tuntui muuttavan mieltään harva se hetki. Tuntui kuin olisi yrittänyt seurata TV-sarjaa katsomalla vain joka toisen jakson. Näiden eri kohtausten välillä pystyi näkemään yhteyksiä, mutta ne joutui pitkälti arvailemaan itse. Esimerkiksi tämän Varasin viimeinen kohtaus oli täysin pohjustamaton ja jätti siten kylmäksi.

Novellimitan rajoitukset verrattuna romaaniin näkyivät myös siinä, miten paljon novelli jätti sanomatta. Jouduin esimerkiksi jatkuvasti korjaamaan mielikuvaani näistä liskoista, kun heistä paljastui uusia piirteitä, jotka eivät sopineet yhteen aiemman mielikuvan kanssa. Ei valtava ongelma ja täysin ymmärrettävä sellainen. On aina kuitenkin tietoinen riski lähteä avaamaan kokonaista uutta maailmaa novellin kautta.

Kokonaisuutena täytyy kuitenkin myöntää, että novellista jäi hyvä maku suuhun. Hyvä ja pohdittu maailma saa allekirjoittaneelta aina pisteitä, enkä myöskään ala vastustaa sitä, että tässä yritettiin ottaa edes pientä eroa arkiseen ja totuttuun fantasiakuvastoon.

***

Hyvää:

• erinomainen maailma, josta ei syvyyttä puuttunut
• sanasto
• juoni aina välistä

Huonoa:

• sekava ja poukkoileva kerronta
• nimistö
• juoni aina välistä

***

Äänestänkö vaiko En?
Ehkä.