Suvi Kauppila: Rajattoman meren lapset

(Samovar, Issue September 24, 2018)

Kevin Costnerin elokuva Waterworld kohtaa uuskumman tässä Suvi Kauppilan novellissa, jota ei ainakaan voi syyttää tapahtumien vähyydestä. Kokonainen elämäntarina käydään lävitse alle seitsemässä sivussa ja ajassa hypitään täysin surutta.

Ja tämä ikävä kyllä on novellin suurin ongelma. Siihen on mahdotonta päästä sisään. Juuri kun lukija pääsee sisälle kohtaukseen ja paikkaan, hyppää novelli eteenpäin. Ja vieläpä ilman mitään varoitusta. Novelli ei tunnu edes yrittävän kuljettaa lukijaa mukanaan ajassa, vaan usein ajan kulumisen joutuu päättelemään kontekstista. Joskus tähän saattaa mennä kokonaisia kappaleita. Olisiko ollut liikaa pyydetty, että kun ajassa hypätään eteenpäin, kappale aloitettaisiin vaikkapa sanoilla: "Muutamaa päivää myöhemmin (--)"

Novellissa on myös kehyskertomus. Kyllä, seitsemän sivun novellissa on kehyskertomus. Onko sillä mitään tekemistä minkään kanssa? Eipä juuri. Mutta saahan siihen kulutettua puolisen sivua arvokasta sivutilaa.

Tosin, myönnettäköön, että tällä kehyskertomuksella olisi voinut olla funktio. Ajatus on, että tarina kerrotaan nuotion äärellä minä-kertojan muodossa. Mutta itse kertomus on pikemminkin löyhä kokoelma kohtauksia ja tapahtumia kansan ja sen viimeisen jälkeläisen elämässä. Pidänkin erittäin todennäköisenä, että tarina olisi toiminut paremmin, jos se olisi kerrottu legendan ja myytin muodossa. Se olisi sallinut kohtausten olla lyhyitä ja irtonaisia. Sellaisia vanhat myytit ovat.

Mutta nyt tarina on vain kasa irtonaisia ajatuksia. Melkeinpä ranskalaisia viivoja. Tulee mieleen, että tässä oltaisiin hahmoteltu paljon pidempää tarinaa paperille ensimmäistä kertaa. Haettu tarinan rytmiä ja muotoa, luonnosteltu karkeasti ilman huolta siitä, soljuuko se vai ei.

Ja suoraan sanottuna, voisin mielelläni lukea tuon pidemmän tarinan. Pidin siitä potentiaalista, jota tässä näin. Päähenkilö ja hänen kansansa tuntuivat mielenkiintoisilta, maailmassa oli syvyyttä ja se oli tyyliltään vetävä. Ikävä vain, että sitä nähtiin niin vähän.

***

Hyvää:

• maailma
• epiikkaan sopiva skaala

Huonoa:

• ajassa ja paikassa ei pysynyt mukana
• minä-kertojan äänen banaalius
• aivan liian typistetty
• kehyskertomuksen haaskaus

***

Äänestänkö vaiko En?
En.