Anne Leinonen: Toiset kasvot

(Naamiot, Osuuskumma)

Leinosen novelli kertoo vanhasta kuningattaresta, jo lähellä elämänsä päätä, joka on juonitellut ja lumonnut itsensä valtaan. Hänen miehensä on jo aikoja sitten menehtynyt, kuin myös hänen perillisensä. Ainoastaan hän hallitsee, niin taidolla ja viekkaudella, kuin myös noituudella.

Naamioiden teema otetaan hyvin kirjaimellisesti tässä novellissa. Me puemme yllemme naamioita muuttaaksemme itseämme, kyetäksemme olemaan joku muu sitä tarvitsevassa tilanteessa. Tässä nuo naamiot vain sattuvat olemaan muilta ihmisiltä veitsellä ja taikuudella ryöstettyjä nahkoja, jotka tuovat mukanaan vieraita muistoja ja vaistoja.

Mielenkiintoinen idea. Alussa teksti ei ollut aivan selvä, muuttivatko nämä naamiot päähenkilöä myös ulkoisesti, mutta tarkoitus taisi kuitenkin olla, että ei.

Pidin myös siitä, että päähenkilö ei ollut millään tavalla luotettava. Kaikki muut henkilöt siivilöityivät hänen vainoharhojensa lävitse, joten on täysin mahdollista, että monet tarinan petoksista olivat täysin kuviteltuja. Erinomaiset klassisen tragedian ainekset. Monesti olemme itse oma pahin vihollisemme.

Täytyy tosin myöntää, että novelli ei ollut tässä asussaan erityisen kouriintuva. Jäin miettimään, olisiko tarina toiminut paremmin, jos se olisi kattanut enemmän aikaa. Jos olisimme nähneet ensimmäisen naamion syntyvän, päähenkilön puolison kuolevan ja niin edelleen. Nyt koko tarina on vanhan naisen katkeraa tilitystä vanhoista tapahtumista. Ja vieläpä kuningattaren, joka lipsuu sekin pahasti kohti klisettä. Toki novellilla on varmasti ollut pituusrajoitus, mikä selittää päätöstä tehdä se näin, mutta en voi olla miettimättä.

En myöskään pitänyt lopetuksesta. Hyvin äkillinen, eikä erityisen pedattu. Toki siinä on tietynlaista ironista jatkumoa. Petturi tulee petetyksi ja maailma jatkaa pyörimistään. Jäi silti sellainen maku, että tässä nyt piti keksiä edes joku lopetus.

***

Hyvää:

• naamioiden mekaniikka

• maailman synkkä juonittelu ja vallan hauraus

Huonoa:

• äkkilopetus

• päähenkilö ei erityisen samaistuttava

• tuntui typistetyltä versiolta paremmasta tarinasta

***

Äänestinkö vaiko En?
En.